Takaisin | Tapulin juurelta -arkisto

Häitä odotellessa

Enää kaksi yötä vanhimman tyttäremme hääjuhlaan. Ilo ja kiitollisuus ovat vahvimmat tunteeni. Vihkipari tutustui toisiinsa jo ensimmäisenä opiskeluvuotenaan ja kihlautui useampi vuosi sitten, joten he eivät ole tekemässä äkkinäistä päätöstä. Sokea rakkaus on muuttunut näkeväksi rakkaudeksi. Onhan matkanteko paljon turvallisempaa, kun näkee! Olen ylpeä näistä nuorista, jotka haluavat sitoutua julkisesti toisiinsa. Sitoutuminen on mielialoista riippumaton valinta, kuten perheneuvonnassa toistamme. Ihmismieli tarvitsee kestäviä rakenteita, turvallisuutta. Parhaimmillaan kristillinen avioliitto tarjoaa rakkaudelle kasvupaikan.

Viime öinä uni on ollut katkonaista. Ajatukset risteilevät morsiamen lapsuudesta tuleviin häihin ja omaankin hääjuhlaan. Kysyn haikeana kuin maitomies Tevje oman tyttärensä häissä musikaalissa Viulunsoittaja katolla: Muistan sen tytön pienen voinhan, muistaa sen pojan pienen voin.  Milloin mä vanhenin, he milloin varttui noin? Millaiset neuvot voisin antaa, tietänsä miten helpottaa? Päivittäin toisiltaan he parhaat neuvot saa.  Siunausta nuorille pyydän, koska en voi ottaa pois heiltä niitä vaikeuksia, jotka kuuluvat ihmisarvoiseen elämään. Kokenut sielunhoitaja ja terapeutti Sakari Kähkönen on todennut: ”Mielestäni yksi elämän suuria tarkoituksia on siinä, että suostumme kestämään todellisen elämän kosketuksen myös avioliitossamme.”

Raamatussa kerrotaan Jeesuksen osallistuneen häihin ainakin kerran. Ehkä hän oli mukana häissä myös lapsena. Kun Jeesus mietti, miten kertoisi seuraajilleen Isän ihanasta kodista, hän vertasi sitä hääjuhlaan. Hänellä oli kanttia sanoa näin, olihan hän tullut sieltä!

Jo juhlia taivaassa valmistetaan,
ja koolle käy kutsuttu kansa.
He saapuvat kaikilta ääriltä maan
häävaatteissa Vapahtajansa.
Oi riemua Karitsan häissä! (Virsi 827:1)

Sirpa Järvelä,
perheneuvoja

Takaisin | Tapulin juurelta -arkisto