Takaisin | Tapulin juurelta -arkisto

Täyden kympin ihmeet

Olin kymmenvuotias 20 vuotta sitten. Tuntui suurelta ja ihmeelliseltä olla ”tasan kaksi kättä vanha”. Tuntui myös hassulta ja erilaiselta, kun oman iän sai merkitä ensimmäistä kertaa kahdella numerolla. Silloin, 20 vuotta sitten, kymppisynttäreitä vietettiin synnyinkaupungissani Kokkolassa konsertin merkeissä. Lisäksi kaikki kymppisankarit saivat kakkua ja muuta herkkua omiin luokkiin ja taisi koko koulu tuolloin laulaa paljon onnea vaan meille päivänsankareille.

Kymppisynttäreitä vietetään myös Ylivieskassa. Koko kaupungin kymppisankarit saapuvat nuorisotila Vitikseen ja pääsevät kokemaan jännittävän päivän kakkuineen, tehtävineen, seikkailuineen ja onnittelulauluineen. Kymppisynttäripäivä on suunniteltu juuri kymppisankareille, se on jokaisen ikioma juhlapäivä.

On ihmeellistä olla 10-vuotias: maailma on avoinna, uudet asiat kiinnostavat, saa oppia ja kokea uudenlaisia asioita sekä kaverisuhteet alkavat syventyä. Kymmenvuotias on katsellut maailmaa jo kokonaisen vuosikymmenen, mutta toki edessä on vielä monien uusien vuosikymmenien matka, jossa auttavat ja turvaa antavat perhe, kaverit, sukulaiset, koulun väki ja kaikki turvalliset aikuiset harrastuksissa ja vaikka seurakunnan leireillä, kerhoissa ja tapahtumissa.

Ja jos aikuisilla on niitä kuuluisia kolmenkympin tai keski-iän kriisejä, niin kymmenvuotias ei varmasti ajattele ikäänsä kriisinä vaan nauttii elämästään täysin rinnoin. ”Kahden täyden käden ikä” on hänelle ihme, saavutus, upea ja mahtava, juhlittava, kiitollisuuden asia. Jaakko Löytyn Täyskymppi-laulussa sanotaankin:

”Kun illalla viimein painan tyynyyn pään ja kertailen tapahtumat päivän tään.
Voi Jumala, kuinka minä kiitänkään: On hienoa olla täyskymppi!”

Onnea ihmeelliset kymppisankarit!

Takaisin | Tapulin juurelta -arkisto