Takaisin | Tiedotearkisto

Adventtiaika alkaa

Keskiajan lopulle tultaessa läntisessä kristikunnassa vakiintui käytäntö, jonka mukaan uusi kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Sana adventti tulee latinankielisestä sanonnasta adventus Domini, Herran tuleminen. Adventtiaika valmistaa meitä jouluun. Vanhastaan ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeisestä maanantaista on alkanut jouluaattoon asti ulottuva adventtipaasto. Tätä paastoa kutsutaan myös pieneksi paastoksi erotuksena pääsiäistä edeltävästä suuresta paastosta. Ensimmäinen adventtisunnuntai on yksi suosituimmista juhlapyhistä kirkossamme. Keskiajalta ulottuvan perinteen mukaisesti evankeliumina on palmusunnuntain aihepiiriin kuuluva kertomus Jeesuksesta, joka ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Näin adventti liittyy palmusunnuntain ja pääsiäisen tapahtumiin.

Meillä ensimmäisestä adventtisunnuntaista on aikojen saatossa tullut ilon juhla, jonka liturginen väri on valkoinen. Siihen kuuluu erottamattomasti saksalaisen Voglerin 1700-luvun lopulla säveltämä Hoosianna-hymni, joka Suomessa esitettiin ensimmäisen kerran 1807. Hoosianna! -huudahdus on alun perin rukous "oi auta, pelasta!", mutta jo juutalaisessa traditiossa ennen Jeesusta siitä muodostui yleinen juhlahuuto ja riemunilmaus. Hoosianna-hymnillä ylistetään Jumalan armollisuutta ja läheisyyttä. Samalla toivotetaan Kristus tervetulleeksi elämäämme. Hän tuo ulottuvillemme Jumalan valtakunnan lahjat ja tuntomerkit: oikeamielisyyden, ilon ja rauhan.

Toisen adventtisunnuntain aiheena on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla (toinen tuleminen). Kolmannen adventtisunnuntain raamatullinen keskushenkilö on Johannes Kastaja ja hänen kehotuksensa katumukseen ja parannukseen. Neljäs adventtisunnuntai on kirkossamme useimpien muiden kirkkojen tavoin omistettu lasta odottavalle Marialle, Herran äidille.
 

Takaisin | Tiedotearkisto