Takaisin | Tiedotearkisto

Jumalanpalvelus on levon paikka - esittelyssä kirkkoherra Eija Nivala

Olen Eija Nivala, viranhoitoa aloitteleva Ylivieskan 11. kirkkoherra, mutta toki minulla on muitakin rooleja. Läheisilleni olen ennen muuta vaimo, lasteni äiti, vanhempieni tytär, sisko.

Luonteenpiirteesi?
Usein kuulen, että olen rauhallinen. Silti tunnistan myös toisenlaista temperamenttia, vilkkauttakin. Rohkeaksikin minua sanotaan. Ehkä olen mennyt pelkojani päin ja tehnyt joitakin rohkeaksi katsottavia valintoja. Olen hidas viipyilijä, mutta tarvittaessa saan nopeastikin valmista aikaan. Luontaisesti saattaisin seurata sivusta, mutta tehtäväni on usein asettua keskelle ja eteen.

Keitä perheeseesi kuuluu?
Asumme tällä hetkellä kahdestaan puolisoni Juhan kanssa. Meillä on neljä lasta: kolme aikuista ja viime syksynä lukion aloittanut kuopus.

Minkä kirjan luit viimeksi?
Minulla on usein monta kirjaa meneillään. Viime viikkoina olen lukenut loppuun Harper Leen Kuin surmaisi satakielen, Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi ja lähettitoverimme Riikka Halme-Bernekingin Opin tien kotiin.

Mielimusiikkisi?
Aika harvoin kuuntelen musiikkia muutoin kuin autossa – ja tietysti jumalanpalveluksessa. Radiokanavana on yleensä YLE1, josta tulee aamuhartaus, puheohjelmia ja musiikkia, joka ei häiritse. Joskus aamun virsi jää soimaan kuin päivän rukouksena.

Mitä harrastat?
Viime vuosina erilaiset luottamustehtävät ovat tuoneet vastapainoa papinviran hoidolle. Olen löytänyt äänikirjat. Lähes aina on joku käsityö menossa, mutta valmista syntyy hitaasti. Hiihdän ja kävelen, mutta haluaisin liikkua enemmän.

Milloin olet onnellinen?
Kotona olemme aina tietoisesti vaalineet ateriayhteyttä. Kun koko perhe on koolla saman pöydän ääressä, siinä on kaikki.

Mikä saa sinut ärtymään?
Useimmiten ärsyynnyn kai itseeni, mutta vaikutukset heijastuvat harmillisesti läheisiin.

Miten ja miksi olet päätynyt seurakuntaan töihin?
Rippikoulun jälkeen toimin aktiivisesti seurakunnan nuorissa. Lukion uskonnonopettajani oli innoittajani, kun hain opiskelemaan teologiaa. Ajattelin, että minusta tulisi opettaja, mutta kesätyöt seurakunnassa ja toisaalta pappisviran avautuminen naisille muuttivat suunnitelmiani. Tuntui lopulta hyvin luonnolliselta, että valmistuttuani päädyin papiksi seurakuntaan. Jumalan kutsua ja johdatusta tunnistin silloin ja olen tunnistanut myöhemminkin tien eri vaiheissa.

Mistä pidät eniten työssäsi?
Eniten pidän papin perustyöstä, vaikka kirkkoherrana on syytä pitää myös johtamisesta, hallinnosta ja esimiestyöstä. Saarnaan mielelläni. Hautajaisissa koen usein, että juuri tässä on nyt paikkani ja tehtäväni.

Mitä odotat seurakuntalaisilta ja työkavereilta?
Olisi hienoa, jos voisimme kokea, että yhdessä olemme Ylivieskan seurakunta, jossa voimme olla lähellä ihmistä ja lähellä Jumalaa. Rukoillen ja toisiamme tukien ja rohkaisten rakennamme paitsi uutta kirkkoa myös seurakuntaa, jossa tämä toteutuu.

Millaisia haasteita ja painopisteitä näet omassa työssäsi?
Uuden kirkon rakentaminen on tulevien vuosien suurin konkreettinen haaste. Se tuo mukanaan talouden haasteen. Samaan aikaan tehtäväni on huolehtia siitä, että seurakunta elää ja toimii ja työyhteisö jaksaa.

Minkä asioiden puolesta haluat tehdä töitä?
Kirkko on minulle rakas. Siksi haluan töitä tehdä sen ykseyden puolesta. Avoimuus ja oikeudenmukaisuus ovat asioita, joita haluan edistää. Toinen toisemme kunnioittamisessa voisimme kilvoitella enemmän.

Voimanlähteesi?
Kyllä työ on myös voimanlähde. Jumalanpalvelus on viikon huipennus, levon paikka. Puoliso ja perhe on tärkein tuki, kriitikko ja vastapaino.

Mitä odotat elämältä?
Toivoisin useammin muistavani, että elämä on tässä ja nyt. Että se on hyvää tällaisena. Minulle paras mahdollinen.

Unelmasi?
Jaakko Löytty laulaa: ”On meillä unelma. Yhteinen unelma. Ja tämä toivo vielä tallella. Lopulta saamme kaiken tasata.”

Kuvateksti: Eija Nivala asetetaan Ylivieskan kirkkoherran virkaan ensi sunnuntaina 17.2. klo 10 Suvannon kappelissa pidettävän messun yhteydessä. Kuva viime syyskuulta ensimmäisen messun jälkeen.

Takaisin | Tiedotearkisto