www.ylivieskanseurakunta.fi

Lähelle ihmistä - lähelle Jumalaa - Ylivieskan seurakunta

Uutiset
Yleistä 
Etusivu 
Toiminta 
Ajankohtaista 
Kuvagalleria 
Talous ja hallinto 
Linkit 
Yhteystiedot 
Merijärvi 
Kirkkohanke 

In English P� Svenska Auf Deutsch
Isotekstinen versio





 




Kirkon radiohartaudet


Takaisin | Uutisarkisto

Pohjanmaan Pipliaseura juhli 25-vuotistaivaltaan

Lukutaito on ovi osallisuuteen

Suomen Pipliaseuran alueseura Pohjanmaan Pipliaseura juhli 25-vuotistaivaltaan sunnuntaina 3.4. Kalajoella. Messussa saarnannut Suomen Pipliaseuran pääsihteeri Markku Kotila muistutti leipäsunnuntain tekstien äärellä Jeesuksen sanoista ”Minä olen elämän leipä” ja häntä kuulevien ihmisten pyynnöstä ”anna meille aina sitä leipää”.

”Mutta mitä silloin, kun taivasta kohden kurkottava näkee vain pimeyden. Kun ihmiset hoippuvat mereltä merelle etsimässä Herran sanaa, eivätkä löydä. Jääkö silloin vain tarttuminen kaipaukseen?” Profeetta Aamosta siteerannut Kotila kertoi Psalmista nousevan lujan luottamuksen silloinkin, kun tuntuu, että vaellamme vedettömässä laaksossa: ”Onnellisia ne jotka saavat voimansa Sinusta, jotka kaipaavat pyhälle matkalle”.

Pohjanmaan Pipliaseura kuuluu yli 200 maailmanlaajuiseen pipliaseurojen joukkoon. Pipliaseurojen tehtävä on tuoda elämän valo hoippuileville etsijöille elämän leivän, Jumalan sanan, muodossa. Raamattuseurojen työ tuo kirkot konkreettisesti saman pöydän ääreen. Viime vuonna kokoontuneen ekumeenisten kirkkojen loppulausumassa sanotaan: otamme iloiten vastaan kutsun oppia toisiltamme. Emme ole omalla asiallamme, vaan Jumalan lähetyksen asialla, muistutti Kotila saarnansa päätteeksi.

Kun Seitsemän veljestä saivat Uudet Testamentit
Juhlapuheen aiheesta ”Lukutaito – ovi osallisuuteen” pitänyt pääsihteeri Kotila avasi aihettaan katkelmalla Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä, jossa veljekset saivat hevosenhintaisen Uuden Testamentin opittuaan lukemaan ja kirjoittamaan. Kiven teksti pohjautuu aikaan 1800-luvun alkupuolella, jolloin Raamatusta tuli Suomessa kansan kirja. Samaa työtä tehdään edelleen Pipliaseurojen toimesta eri puolilla maailmaa. Nykyään Pipliaseurojen keskeisenä periaatteena on, että Raamatun on oltava sen hintainen, että jokaisella on vara se ostaa omalla kielellään.

Kristittyjen enemmistö etelässä
Kristittyjen enemmistö on tällä hetkellä etelässä - Etelä-Amerikassa ja Afrikassa sekä Aasiassa. Kirkot ovat vahvimmillaan siellä, missä Raamattu on kansan ulottuvilla, missä kirkot tuovat Raamatun ihmisten arkeen ja missä ihmiset uskaltavat uskoa Jumalan vaikuttavan heidän elämässään. Raamatun kääntämisellä uudelle kielelle ja siihen liittyvällä lukutaitohankkeella on aina merkittävä vaikutus, ei vain yksittäisiin ihmisiin, vaan koko yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Lukutaito on ovi osallisuuteen.

Pohjanmaan Pipliaseura syntyi tarpeesta
Vuonna 1986 Sievissä perustetun Pohjanmaan Pipliaseuran perustamiskokouksen pöytäkirjassa on kirjoitettu: ”Pohjanmaan Pipliaseura syntyi tarpeesta. Sillä on useampia juuria, kummitäti ja monta kummisetää”. Tiivistetyn historian esitteli seuran puheenjohtaja, rovasti Mikko Himanka. Kohteina ovat olleet koko ajan Kiina ja Itä-Afrikka, myöhemmin myös suomensukuiset kansat Venäjällä. Raamattulähetyksen kannatus alueseuran toimialueella on ollut vuodessa 100.000 euron luokkaa. Seura muisti perustamiskokouksessa mukana olleita jäseniään ”nikkelihilkulla”, jota voi pitää esillä aina kun kehtaa.

Rovasti Kaarlo Hirvilammi muisteli seuran perustamiseen vaikuttaneita vaiheita ja alun toimintaa, mm. Kiinan raamattutalon tukemista. ”Olemme saaneet olla Jumalan työtovereita, kun hän rakentaa taloa”, muistutti Hirvilammi. Hallituksen jäsen Elvi Rehu toi juhlaväelle kunniajäsenten tervehdyksiä.

Raamattu on Raamattu
Tervehdyssanat 25-vuotisjuhlassa esitti kirkkoherra Rauli Junttila ja musiikkia esitti Kalajoen sekakuoro Veli Ainalin johdolla. Lähetyssihteeri Anna-Maija Pahkala luki nuorten ajatuksia aiheesta ”minä ja Raamattu” sekä esitteli seurakuntasaliin pystytettyä Tyngän ja Vuorenkallion koulujen lasten piirustuksia eri raamatunkohdista.  Otsikon ajatuksen lisäksi mieleen jäi erityisesti yhden lapsen kirjoittama ajatus: ”Jos ei Raamattua olisi, ei olisi uskoa”. Nuorten ajatuksissa nousi esille rehellinen oman Raamattusuhteen pohdinta. Loppusanat ja –rukouksen piti Mikko Himanka.

Jussi Leppälä

 

 

 

 

 

 

Takaisin | Uutisarkisto