Takaisin | Tiedotearkisto

Afrikkalaistuva kristillisyys haastaa yhteisölliseen uskoon

Mitä merkitsee, kun kristinuskon painopiste on siirtymässä länsimaista Afrikkaan? Lähetystyö tapahtuu kaikkialta kaikkialle. Suomesta ja koko Euroopasta on tullut lähetystyön kohde. Maahanmuuttajien mukana meille tulee afrikkalaisia kristittyjä. Avaammeko heille ovemme ja onko heidän uskollaan sijaa jähmeässä ja institutionaalisessa kirkossamme? Olemmeko valmiita oman kristinuskon tradition muuttamiseen?

Suvannon kappelilla perjantaina pidetyssä Suomen Lähetysseuran ajankohtaispäivässä teologian tohtori, entinen Tansanian lähetti ja nykyinen Lähetysseuran kasvatussihteeri, Kati Kemppainen herätteli lähetystyön kautta uskon syvyyttä. Tansanialaisia pappeja kouluttanut ja hiv-aids –hankkeessa mukana ollut Kemppainen kertoi afrikkalaisille olevan tärkeämpää asia kuin muoto, evankeliumi kuin kulttuurihistoriallinen tottumus. Olennaista heille on vain Kristus.

- Risti merkitsee meille syntien sovitusta, koska lähestymme ristiä ”miten minä kelpaan” –näkökulmasta. Afrikkalaisella on erilainen tulokulma. Hänelle risti merkitsee henkivaltojen kukistumista, voimaa pahaa vastaan. Kristuksella on Afrikassa monia arkisempiakin nimiä.
- Me elämme tulevaisuudessa, ”sitku” –uskoa ja elämää. Afrikkalaiselle Jumalan valtakunta on totta jo nyt. Pelastus merkitsee tämän-, ei tuonpuoleisuutta. Aika ei ole heille numero, vaan tapahtuma. Meillä on tästä paljon opittavaa, tiivisti Kati Kemppainen.

Hänen mukaansa tyypillinen kristitty on tänä päivänä kolmikymppinen afrikkalainen yksinhuoltajaäiti, jolla on hiv-virus ja jolla on huoli jokapäiväisestä leivästä. Häntä ei kiinnosta teologiset ja muodolliset kysymykset vaan kysymykset köyhyydestä tai siitä, välittääkö kirkko rauhaa, iloa ja evankeliumia. Hänelle usko on yhteisöllisyyttä, yhteisesti jaettava ja koettava, kokonaisvaltainen asia.

Kemppaisen mukaan esimerkiksi pääkaupunkiseudulla toimii ainakin 12 kristillistä afrikkalaista järjestöä, joista joillakin on vahva lähetysnäky. Ovien avaaminen heille voisi antaa paljon myös meille, koko kirkolle.
Suvannon kappelissa pidetty lähetystyön ajankohtaispäivä keräsi runsaasti osallistujia. Oulun hiippakunnan lähetyssihteeri, Matti Laurilan, mukaan Suomen Lähetysseuran suurin haaste tällä hetkellä on löytää lähettäviä seurakuntia, tukijoita ja rahoittajia, lähetystyöhön lähdössä oleville ihmisille. Rovastikunnan lähetyspappi, Haapajärven kappalainen, Mika Katajamäki piti lähiajan suurimpana haasteena seurakuntien yhteistyön. – Myös lähetystyössä pitää opetella tekemään yhdessä töitä.

Jussi Leppälä


Kati Kemppaisen (toinen vas.) mukaan kristinuskon painopisteen siirtyminen länsimaista Afrikkaan merkitsee avointa kohtaamista, yhteistyötä ja jakamista. Afrikasta puuttuvat resurssit, mutta siellä ovat ihmiset. Kemppaista jututtamassa muut järjestelyissä mukana olleet (vasemmalta) Matti Laurila, Timo Määttä, Mika ja Eeva Pouke, Hannele Aho, Marja Kopperoinen ja Päivi Repo.

Takaisin | Tiedotearkisto