|
Takaisin | Tiedotearkisto Kirkkomusiikki messussa
”Rakastan musiikkia, koska se on Jumalan lahja, ei ihmisen. Se lohduttaa mielen, karkottaa paholaisen ja luo viatonta iloa.” Näin sanoi aikanaan uskonpuhdistaja Martti Luther. Messun musiikissa tämä konkretisoituu, kun soitetun ja lauletun musiikin välityksellä ylistetään ja kiitetään kolmiyhteistä Jumalaa, julistetaan evankeliumia, ilmaistaan kokemuksia ja ilahdutetaan toisia. Luther jatkaa: ”Musiikki lohduttaa surevia, rohkaisee arkoja ja rauhoittaa levottomia”.
 Yhteinen virsi
Uskonpuhdistajamme kantoi huolta siitä, että kaikkien on saatava omalla äidinkielellään lukea Raamattua, veisata ja laulaa yhdessä. Tuolloin syntyi Raamatun ilmoitukseen pohjautuvat säkeistömuotoiset virret. Virsi kantaa vuosisataista perintöä edelleenkin. Se on jumalanpalveluksemme - messumme perusmusiikin muoto. Jokainen meistä saa laulaa omalla äänellään. Virsi on yhteinen, vaalimisen arvoinen aarre. Virrentekijän kokemukset tuntuvat omilta ja runoilijan rukoukset jäsentävät sanoiksi omatkin huokaukset.
Musiikki syventää sisältöä
Messun perusmusiikista, kansankielisestä virrestä puhuttaessa ei voida unohtaa myöskään soitinmusiikkia. Silläkin on jumalanpalveluselämässä jopa tuhatvuotinen perinne. Luterilaisessa uskonkäsityksessä korostetaankin musiikkia osana Jumalan luomistyötä. Tässä katsannossa soitin- ja laulumusiikki hitsautuvat yhteen. Soitinmusiikin vahvuutena messussa voidaan pitää sen ilmaisuvoimaa, joka ulottuu sanojen taakse. Soitinmusiikki parhaimmillaan vahvistaa, syventää, avartaa ja jopa täsmentää jumalanpalveluksen sisältöä. Jumalanpalveluselämän kehittämisen myötä itsenäisten soitinosuuksienkin määrää on lisätty. Musiikki antaa monia mahdollisuuksia käyttää kaikenikäisten seurakuntalaisten lahjoja ja osaamista messun toteutuksessa.
Liturgia vanhinta kirkkomusiikkia
Yhtenä osana messussamme musiikkia ovat liturgiset lauluosuudet. Niiden historia ulottuu aina ensimmäisille vuosisadoille. Liturgin levittäessä kätensä ja laulaessaan ”Herra olkoon teidän kanssanne tai Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, seurakunnan vastatessa ”Niin myös sinun Henkesi kanssa” tai ”Aamen”, puhutaan kaikkein vanhimmasta jumalanpalvelusmusiikista. Aikain saatossa liturgisia sanoituksia on uudistettu ja sävelmätkin ovat muuttuneet. Silti niiden merkitys on säilynyt samana.
Kirkkomusiikin aika ei ole ohi. Keskiaikainen virsirunoilija kehottaa Psalmia mukaillen: ”Kiitos Jumalallemme soikoon sydämestämme virsin, lauluin, psalttarein, harpuin, huiluin, kantelein. Kaikki, joissa henki on, kiittämään jo tulkohon Herraa hyvää riemulla, halleluja, halulla” (Vk 332:3-4).
Martti Murtoperä, kanttori
Takaisin | Tiedotearkisto |
