 |
||||||||||||||||||||||||
 |
Isotekstinen versio | Normaali versioTiedotteet |
|||||||||||||||||||||||
|
Älkää pelätkö!Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä. Joulurauhaa! Sitä toivotan ja toivon sinulle ja itsellenikin. Samalla huomaan, että jouluun valmistautuessa mieleni on levoton ja täynnä keskeneräisiä asioita ja kysymyksiä ilman vastauksia. Eikä vain mieleni, vaan maailma ympärilläni on kovin levoton ja täynnä ristiriitoja. Mitä minulle kuuluu ja meille yhdessä? Mikä on joulun viesti ja kuulenko sen? Kaukaa kaikuvat enkelikuoron sanat. Kun Herran enkeli on saanut kerrottua joulun evankeliumin pimeässä yössä valvoville paimenille, ilon julistukseen liittyy koko taivaallinen sotajoukko: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”
Monet joululaulut toistavat enkelten ilmoittamaa Jumalan kunnian julistusta: ”Nyt juhlimaan tulkaa… Kaikuvat virret enkeleiden kuoron, niihin me yhdymme riemuiten: Kunnia olkoon taivaan Jumalalle ja maassa olkoon rauha ja hyvä tahto luona ihmisten!” ”Enkelit ensin paimenille lauloi, sielusta sieluhun kaiku soi: Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi.” ”Jouluyö, juhlayö. Täytetty nyt kaikk´ on työ. Olkoon kunnia Jumalalle! Maassa rauha, myös ihmisille olkoon suosio suur!” Uskon, että meidän yhteinen toiveemme joulun alla ja muulloinkin on, että ihmisten kesken olisi hyvää tahtoa. Ja onhan sitä. Mutta ei rauha – ei joulurauhakaan – ole onneksi ihmisten hyväntahtoisuuden varassa. Hyvä tahto, josta kaikki riippuu, on Jumalan hyvä tahto eli rakkaus meitä ihmisiä kohtaan. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoa Poikansa.” Hän on meidän Joulun lahjamme ja Rauhamme. Jumalan siunaamaa joulun juhlaa toivottaen Eija Nivala |
|||||||||||||||||||||||
Kun enkelit julistavat rauhaa, mietin, onko se toteamus: maan päällä on rauha. Mihin se on kadonnut, jos sellaista on koskaan ollutkaan? Vai onko kyseessä enkelten toiveesta tai toivotuksesta: olkoon maan päällä rauha? Vai sittenkin enemmän – onko kyse lupauksesta: Jumala itse, jolle kunnia kuuluu, antaa ihmisille rauhan?