|
Takaisin | Tiedotearkisto Käsitöitä tarinoineen esillä Mariassa
Jokaisella itse tehdyllä käsityöllä on oma tarinansa. Seurakuntakoti Mariaan kokoontui viime torstaina Varttuneen väen kerholaisia mukanaan jotain itse tehtyä. Odottavin ja jännittynein ilmein kasseista ja pusseista kaivettiin esille pieni pala omaa elämää. Nyt nuo kirjavat palaset, omin käsin tehdyt työt, asetetaan esille kaikkien nähtäväksi käsityönäyttelyyn Marian saliin 7.-9.10. väliseksi ajaksi. Eikä esillä ole pelkästään työt, vaan myös muutama sana niihin liittyvistä tarinoista.
Ajankulua eläkepäiviin
Allan Ropponen nostaa pussista viisi erilaista rukinlapaa. Harrastus lähti liikkeelle vävyltä saadusta eläkkeellejäämislahjasta, lovileikkausveitsestä. Rukinlapoja on syntynyt kaikkiaan jo yli 40. Yhden tekemiseen suunnitteluineen ja piirtämisineen kuluu puolisen viikkoa. Mutta harrastus on antanut mukavaa ja hyödyllistä ajankulua eläkepäiviin.
Hartiahuivin tarina alkoi ennen talvisotaa
Elli Kuneliuksella on mukanaan kaksi työtä ja vielä yksi ylimääräinen. Hartiahuivin tarina alkoi jo ennen talvisotaa vuonna 1937. Malli oli Maalaiskoti-lehdestä.
 - Virkkasin silloin pääosan huivista. Reunoille piti lisätä vielä pyörylät, mutta tuli talvi- ja jatkosota. Langat loppuivat kaupoista. Sitten tuli kuvioihin Terho, oma koti ja Päivi sekä Sinikka. Päivi oli jo kuudennella luokalla koulussa, kun ajattelin, että on aikaa virkata huivi valmiiksi ”vanhasta uutta” -menetelmin. Purin jostakin seitinohutta lankaa. Hartiahuivista tuli mielestäni upea, kertoo Elli Kunelius. Viimeinen valmisteluvaihe huivilla on ollut viime talvena.
Toisena työnä Ellillä on näyttelyyn tuotavana kansallispuku. Ensimmäisen, Munsalan puvun, hän teki Kansalaisopiston käsityöpiirissä talvella 1977-78 tyttärelleen ja nyt se on jo tyttärentyttären käytössä. Näyttelyssä oleva Kaukolan emännän puku on kuitenkin tehty itselle ja se on Ellin pitkäaikaisen haaveen toteutuminen.
- Kun toisilta jäi loimia, ostin ne ja tilasin tykötarpeet: soljen ja päänauhan Wetterhofin opistolta. Puvut valmistuivat ja ompelin molemmat sekä ystävälleni yhden puvun. ”Se on sun näköses”, oli ystävän lausunto, muistelee Elli. Tekemäänsä Kaukolan emännän kansallispukua Elli on pitänyt suuremmissa juhlissa mm. kirkossa ja Kalevala-juhlassa.
Vielä Elli kaivaa esille oman mallin vauvan sukat, joita ei voinut olla ottamatta näyttelyyn mukaan.
Jokainen työ tekijälleen ainutkertainen
Allanin ja Ellin käsitöiden tarinat ovat esimerkkinä kaikista niistä ainutkertaisista muistoista ja tarinoista, joita tulevan käsityönäyttelyn työt kertovat. Kaikilla on omansa. Toisesta on työn vieressä kirjoitettu enemmän, toisesta vähemmän. Mutta jokainen työ herättää muistoja. Monet niistä liittyvät kaukaisiin kouluaikoihin. Lankoja ja kankaita oli silloin vaikea saada. Esimerkkinä tästä on näyttelyssä mukana nisujauhosäkistä tehty pöytäliina. Jokainen työ on tekijälleen korvaamaton osa omaa elämää. Käsityön kanssa on käyty läpi myös monenlaisia tunteita. Surua on työstetty vaikkapa pöytäliinaa virkkaamalla. Se on helpottanut kipeintä menetyksen tuskaa.
Käsityönäyttely on avoinna Seurakuntakoti Mariassa kaikille kiinnostuneille. (JL)
Käsitöiden tekijöitä ja töiden kirjoa. Jokaisella työllä oma tarinansa ja muistonsa. Jokainen työ tekijälleen ainutkertainen.
Käsityönäyttely
Seurakuntakoti Mariassa 7- 9.10.2008
Ti 7.10. klo 13.00- 18.00
Ke 8.10. klo 10.00- 18.00
to 9.10. klo 10.00- 16.00
Varttuneen väen kerho ja näyttelyn avajaiset
Ti 7.10. klo 13.00
Aiheena Viisas vanhuus - Timo Määttä, Pirkko Pajukoski, Heikki Sydänmetsä
Takaisin | Tiedotearkisto |
