 |
||||||||||||||||||||||||
 |
Isotekstinen versio | Normaali versioTapulin juurelta |
|||||||||||||||||||||||
|
Takaisin | Tapulin juurelta -arkisto Kirkko toivon raunioille”Toivo on kykyä haluta, että huominen olisi. Minulle ja sinulle. Ja myös meidän jälkeemme.” Näin kirjoitti kirjailija, teologi ja eetikko Martti Lindqvist viimeiseksi jääneessä kirjassaan Toivosta ja epätoivosta (2004). Toivo on sitkeä, mutta hauras eläjä. Toivosta kannattaa pitää kiinni, sillä se kannattelee ja suojaa elämää. Toivo vaikuttaa jaksamiseen. Toivo odottaa tulevaisuudelta hyvää. Jos se häviää, katoaa elämästä pahimmillaan tulevaisuuden odotus. Tiedottajana olen viestinyt yli kolmen vuoden ajan kirkon menetykseen liittyvää surua, hiljaa nousevaa toivoa, suunnittelujen etenemistä ja viimein hyväksyttyä rakennussuunnitelmaa. Kun luin päätösesityksen Ylivieskan kirkon rakentamista koskevaan kirkkohallituksen täysistunnon 21.8. kokoukseen, tuntui kuin seurakuntien oma palveluorganisaatio yrittäisi sytytellä uutta kirkkopaloa toivon orastaville raunioille.
Seurakunnilla on laaja toiminnallinen, taloudellinen ja hallinnollinen itsenäisyys sekä vaaleilla valitut päätöksentekijät. Voiko kirkkohallitus keskushallinnon vahvistavana viranomaisena kävellä seurakunnan itsemääräämisoikeuden yli, varsinkin nyt kun asia on perusteellisesti valmisteltu ja siihen ovat sitoutuneet kaikki osapuolet, seurakunta tilaajana sekä suunnittelu- ja rakentajaryhmittymät. Kirkkohallituksen täysistunto, johon kuuluvat arkkipiispa puheenjohtajana, kaksi piispaa ja kaksi pappisjäsentä sekä maallikkoedustajat kaikista yhdeksästä hiippakunnasta on keskiviikkona suuren päätöksen edessä. Kysymys on tulevaisuudesta ja toivosta. Jussi Leppälä Toivo on hauras eläjä ja kasvaa hitaasti menetyksen ja surun raunioilta. Ylivieskan uusi kirkko on suunniteltu rakennettavaksi kirkkopuistoon muistokirkon välittömään läheisyyteen. Kuva: Jaana Tuomi |
|||||||||||||||||||||||
Tuo päätösehdotus esittää, että Ylivieskan kirkkovaltuuston rakennussuunnitelmapäätös jätetään vahvistamatta. Perusteluissa on mielestäni kyseenalaistettu tarkoitushakuisesti kaikki suunnitelmaan liittyvät seikat: hankkeen tarkoituksenmukaisuus, ekotehokkuusvaatimukset, taloudelliset riskit, jäsenmäärän kehittyminen, lainanhoitokyky ja poistot. Seurakunnan omat suunnitelmat ja laskelmat saadaan näin näyttämään puutteellisilta, vaikka ne on tehty perusteellisesti yhteistyönä monien asiantuntijoiden toimesta. Perusteluissa ei ole huomioitu sitä tosiseikkaa, että seurakunta tarvitsee kirkon lisäksi ensisijaisesti seurakuntasalin elinkaarensa päässä olevan seurakuntakoti Marian tilalle. Valkoisenkin voi saada näyttämään mustalta kyseenalaistamalla faktat ja korostamalla riskejä. Nuo samat talousluvut voidaan tulkita myös aivan toisin.