Tapulin juurelta

Takaisin | Tapulin juurelta -arkisto

Ikaroksen putoaminen

Työpöydälläni on kuva Pieter Bruneghel vanhemman maalauksesta ”Maisema ja Ikaroksen putoaminen”. Ikaros on antiikin mytologiassa poika, joka saa isältään pakomatkaa varten siivet. Ikaros lentää varoituksista huolimatta liian lähelle aurinkoa. Siivet sulavat ja hän tuhoutuu.

Maalauksessa Ikaros on huomaamaton. Hänestä näkyvät vain jalat oikeassa alakulmassa. Hän on pudonnut taivaalta mereen. Ikaroksen putoamista ei ole sijoitettu antiikin maailmaan vaan keskelle flaamilaista maisemaa.

Maalauksessa kukaan ei näytä kiinnittävän veteen pudonneeseen Ikarokseen mitään huomiota. Maalauksessa oleva kyntäjä jatkaa kyntämistään. Paimen katsoo taivaalle. Onkija istuu rannalla. Laiva purjehtii vierestä ohi. Kukaan ei huomaa Ikaroksen tuhoa.

Jouni Inkala sijoittaa runossaan ”Ikaros Helsingissä” maalauksen tapahtuman keskelle tavarataloa. Runossa nainen hyppää tavaratalon kolmannen kerroksen parvelta alas, mutta ostamisen ja myymisen hälinä unohtavat naisen.

Maalaus ja runo eivät kauhistele tai osoita sormella elämän traagisuutta vaan ikään kuin toteavat; tällaista elämä on. Jokaisen ihmisen kärsimys on omaa eikä se ole helposti jaettavissa. Kärsimyksen keskellä maailma jatkaa kulkuaan, vaikka yksilön elämä pysähtyy.

Työpöydälläni kuva maalauksesta muistuttaa, että pysähtyisin katsomaan ja kuulemaan. Että näkisin, kun siivet eivät enää kanna ja ihminen syöksyy syvyyksiin. Että kuulisin jokaisen perheenjäsenen hädän. Että voisimme yhdessä hitaasti rakentaa siipiä, jotka kantaisivat jälleen.

Anne Sumela
Kalajoen rovastikunnan seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja

Takaisin | Tapulin juurelta -arkisto