Tapulin juurelta

Takaisin | Tapulin juurelta -arkisto

Ihme – arjen enkelit

Muistatko sen kerran, kun olet saanut apua ystävältäsi tai jopa aivan tuntemattomalta? Tai sinulle on sanottu kannustavia sanoja vaikeassa elämäntilanteessa tai olet saanut ilahduttavan puhelinsoiton tai postikortin? Tunnistatko lämpimän ailahduksen sisimmässäsi näissä muistoissa? Toisen ilahduttaminen, kohtaaminen tai auttaminen, saattavat olla pieniä asioita. Raskaassa elämäntilanteessa toisen ihmisen hymy, pieni avulias ele tai naapuriapu voi olla uskomattoman tärkeää.

Avun antaminen ja sen vastaanottaminen ei kuitenkaan ole aina helppoa. Saatamme pohtia, onko tunkeilevaa auttaa tai ei oikein tiedä mitä voisi tehdä. Aina voi kuitenkin kysyä. Voisinko auttaa? Onko jotain, mitä voisin tehdä? Siitä tuskin kukaan pahastuu. Hyvä ohjenuora on Raamatusta tuttu Jeesuksen kehotus, tee toiselle mitä toivoisit itsellesi tehtävän. Toisen avun tarpeen huomaaminen vaatii silmien avaamista ja katsomista, kohtaamista, kuuntelemista. Siksi silmien sulkeminen on helppo tapa jättää avun tarve huomioimatta, osallistumatta, apu antamatta.

Me olemme maailmassa Jumalan käsiä ja jalkoja, arjen enkeleitä. Meidän tehtävämme on auttaa toisiamme, niillä taidoin ja lahjoin, joita olemme saaneet. Hyvän tekeminen saa tuntemaan itsensä merkitykselliseksi. Se puolestaan lisää hyvinvointia. Toisen ihmisen ilahduttaminen on myös palkitsevaa. Tutkimustenkin mukaan paras tapa tulla onnelliseksi on auttaa toisia. Miksi emme siis käyttäisi tätä ilmaista onnen lähdettä? Avaa silmäsi, kuuntele, kohtaa. Kenelle sinä voisit toimia pienenä ihmeenä, arjen enkelinä?

Marjaana Juola

Takaisin | Tapulin juurelta -arkisto