Isotekstinen versio | Normaali versioTapulin juurelta |
||||||||||||||||||||||||
|
Takaisin | Tapulin juurelta -arkisto Rippikoulun ihmeSeurakunnan rippikoulutyössä eletään sitä vaihetta, että 2010-luvun suurin ikäluokka on juuri ilmoittautunut rippikouluun. Rippikoulun kesto on vähintään puoli vuotta, joka tarkoittaa muun muassa sitä, että ensi keväänä seurakunnan tilaisuuksissa kuten jumalanpalveluksissa tullaan näkemään rippikouluryhmiä osallistumassa ja ensi kevään ja kesän aikana vietämme konfirmaatiomessua Suvannon kappelissa seitsemän kertaa. Samaan aikaan 2010-luvun suurin joukko nuoria on lähtenyt mukaan isoskoulutukseen, joita myös nähdään talven aikana erilaisissa seurakunnan tilaisuuksissa. Nämä nuoret ovat käyneet rippikoulun viime kesänä. Reilut 23 vuotta sitten minä olin menossa rippikouluun. Olin valinnut, että haluan mennä riparille Nilsiän Aholansaareen, koska olin käynyt siellä lapsena monta kertaa vanhempieni kanssa ja paikka tuntui tarpeeksi turvalliselta ja tutulta. Vaikka minulla ei ollut ennestään yhtään tuttua mennessäni leirille, sain kuitenkin kahden viikon riparin aikana yli 40 uutta tuttua. Rippikoulu onkin kirkon lippulaiva, sillä suomalaisista nuorista yli 80 % käy edelleen riparin 15-vuotiaana ja ylivieskalaisista nuorista yli 90 %. Nuorten omien sanojen mukaan rippikoulussa saa epäillä ja kyseenalaistaa, mutta on myös mahdollista ”jeesustella” niin paljon kuin haluaa, saa uusia kavereita ja se on turvallinen paikka. Ehkä syy siihen, miksi rippikoulun suosio on säilynyt sukupolvilta toisille aina tähän päivään saakka, on se, että rippikoulussa nuori saa olla juuri sellainen kuin on, pohtia omaa uskoaan ja ajatuksiaan, ja tulla hyväksytyksi.
Hansu |