|
Takaisin | Tiedotearkisto Leena tulee ja Aila menee
Kalajoen rovastikunnan Perheasiain neuvottelukeskuksessa tapahtui viikon alussa väliaikainen johtajan vaihdos. Aila Harvala jäi vuodeksi vuorotteluvapaalle ja häntä saapui tuuraamaan Lena Harjunpää Kokkolasta.
 Uusia näkökulmia maailmalta
Aila Harvala sai viime vuoden lopussa päätökseen neljä vuotta kestäneen ja työn ohessa tapahtuneen perheterapiaopiskelun. Tuon urakan jälkeen hän ottaa vuodeksi välimatkaa työhönsä ja etsii uusia haasteita mm. neuvottelemalla vapaaehtoistyöstä, jossa lähtisi kohtaamaan ja kuuntelemaan Suomen Lähetysseuran maailmalla olevia lähetystyöntekijöitä.
- Mitä tuolla maailmalla on –kysymys kutittaa, paljastaa Aila ja sanoo myös haluavansa välivuoden aikana tavata ja istua ystäviensä kanssa. Vapaaehtoistyön haasteena on ulkomaille siirtyvien perheiden auttaminen ja tukeminen vieraan kulttuurin kohtaamisessa. Harvala on toiminut itsekin 80- ja 90 –luvulla noin kuusi vuotta lähetystyössä Tansaniassa.
- Tässä työssä on vaarana, että työ imaisee niin sisäänsä, että ulospääseminen on vaikeaa. Siksi vuoden etäisyys tuntuu hyvältä. Ymmärrän kuitenkin joidenkin asiakkaiden surun, mutta eihän kukaan ole korvaamaton. Työ jatkuu, vaikka auttajat vaihtuvat.
Puhu ja kuuntele
Ailan sijaisuutta hoitava Leena Harjunpää sanoo perheneuvojan riskinä olevan myötätuntouupumisen. – Siksi on tärkeää välillä varistaa turkki niin kuin koirakin tekee. Unohtaa hetkeksi taakka tai jopa tiputtaa se.
Leena jätti viime keväänä kahdeksan vuotta hoitamansa perheneuvonnan johtajan viran Kotkassa ja muutti miehensä kanssa Kokkolaan, lapsuuden maisemiin. Aikuiset lapset jäivät Kotkan seudulle.
- Me tehtiin päinvastoin kuin monet vanhemmat, jotka muuttavat lähemmäksi lapsiaan. Aika on kulunut viisi vuotta sitten ostetun ja uudelle paikalle siirretyn 200-vuotiaan maalaistalon kunnostuksessa.
- On ihana, että tässä elämänvaiheessa voi toteuttaa unelmia. Elämässä on mahdollisuus uuteen, kun antautuu tuntemattomaan.
Leena Harjunpää sanoo toimivan parisuhteen perustuvan kahteen asiaan: on opittava puhumaan kun on vaikeaa ja kuuntelemaan kun toinen puhuu. Siinä on elämän kestävää opettelua meille kaikille kaikissa parisuhteen vaiheissa. Mutta jos nämä pelaa, pelaa kaikki muukin.
Takaisin | Tiedotearkisto |
